18 x jatka lausetta

En ymmärrä... miksi meidän tiskit vaan kasaantuu ja kasaantuu tiskipöydälle. Miten vaikeaa ne olisi yksinkertaisesti vaan laittaa tiskikoneeseen (joka tälläkin hetkellä ammottaa tyhjyyttään)?

Seuraavaksi ajattelin... tarttua toimeen ja siirtää nämä tiskit sinne tiskikoneeseen, siivota päivän pahimmat suihkut, mennä suihkuun, laittaa pyykit pyörimään ja käydä sohvalle, ah!

Viime aikoina... olen ihmetellyt kovasti ajan kulumista. Miten kohta voi olla jo kesäkuu? Miten raskaus voi olla jo niin pitkällä, että eilen kotiutin äitiyspakkauksen? Mihin tämä aika oikein menee?

Kukkapenkki (saapi nähdä onnistunko nämäkin kukat tappamaan)

En osaa päättää... avatakko tänään netflix ja katsoa uusin jakso orphain blackistä tai antaa sen odottaa huonoa päivää, jolloin se voisi toimia päivän piristeenä?

Muistan ikuisesti... monta asiaa! Monta liian noloa tapahtumaa teini-iästä, mutta toisaalta myös monta ihanaa hetkeä.

Tässä kuvassa tilanne, joka melkein johti kahteen murhaan ja jota en ikinä unohda! Me kaksi samassa kajakissa ja ihan liikaa turhaa pätemistä ja neuvomista mieheltä (ainakin jos minulta kysytään), tunne kuulemma oli molemmin puoleinen..

 Päivän paras juttu... on ehdottomasti tämän vuoden ensimmäinen piknik, vaikkakin se oli kestoltaan lyhyt ja eväät vähän surulliset.

Evästauko!

Noloa myöntää, mutta... olen päässyt raskaudessa siihen vaiheeseen, että petän miestä unissani ihan sata-nolla. Onneksi se ei tiedä!

Kaikista pahinta on... tällä hetkellä piinaava allergia.

Salainen taitoni on... suihkussa räppääminen ja ghettobootyn sheikkaus. Vaikka itse sanonkin, niin olen aika taitava jo!

Jos saisin yhden toiveen se olisi... vaikea päätös. Kallistun kuitenkin siihen, että toivoisin kaikille läheisilleni terveyttä.

Minulla on pakkomielle... tomaatteihin! Niitä voisin syödä kilokaupalla. Ihan sama onko tarjolla tavallisia tomaatteja, terttutomaatteja, luumutomaatteja, kirsikkatomaatteja, minuluumutomaatteja.. Ja siis tämä pakkomielle on ollut olemassa varmaan koko tämän noin 25 vuotta!

Söin tänään... ei niin hyvää makkarakastiketta ja melkein kypsiä perunoita.. Näin se eilinen kamala nälkä ja malttamattomuus kostaantuu!

Ärsyttävintä on... tyhmät ihmiset, niihin palaa hiha, heti!

Tekisi mieli... tomaatteja ja sitruunasorbettia.

Minusta on söpöä... se, että pikku-ukosta ja D koirasta on tullut hyvät ystävykset!

D-koira toi pikku-ukolle pallonsa heitettäväksi <3

Hävetti... viimeksi en muista milloin.

Olenko ainoa, jonka mielestä... kesä on ihana!

Tänään ärsyttää..

Yleensä olo helpottaa kun olon pääsee purkamaan jonnekkin.. Joten tässä se tulee! Lista asioista jotka tänään syystä tai toisesta ärsyttää. Luvassa myös dramaattista liioittelua ja kenties myös itsesäälissä rypemistä.

• Miehen iltavuorot. 
• Iltariennot joihin ei itse syystä tai toisesta pääse. Esimerkkinä tänään vietettävät terassikauden avajaiset..
• Pikku-ukon "pakko olla sylissä 24/7 tai korkeintaan sentin päästä sylistä"-vaihe, joka tänne rantautui pari päivää sitten.
• Muuten vaan perseilevä pikku-ukko.
• Tekee mieli iskeä fresita hetkeksi pakkaseen, korkata se ja juoda koko pullo, palataan asiaan loppu vuodesta..
• Allergiat yhdistettynä flunssaan.. Vaikka hoitoalan rautainen ammattilainen olenkin, niin välillä tuntuu kyllä siltä, että räkää valuu silmistäkin..
• Syke. Miksi en osannut nauttia siitä enempää? Eilen tosiaan aloin uusien jaksojen katsomisen Yle areenan kautta, tänään ne loppui. Tyhjä aukko elämässä.
• Mehujäät, ne loppui. 
• Miehen suklaajäätelöt, nekin loppui.
• Rikki mennyt rakkula oikeassa jalassa akillesjänteen päällä. Kesä tuli, lumi suli, uudet kengät hiersi ja nyt kirvelee.
• Ei salattuja elämiä tänään, eikä eilen, eikä huomenna, saatikka ylihuomenna (mahdollisia uusintoja ei lasketa)!  

 

Ihana kesäpäivä ja mummun äitienpäivälahja!

Vihdoin aurinko on alkanut meitä hellimään, ihana lämpö, miten olenkaan kaivannut sitä! Hikeä on pukannut ulkoillessa koiran ja pikku-ukon kanssa!

Tänään meillä oli ohjelmassa valokuvausta mummun äitienpäivälahjaa varten. Minun mamma, eli pikku-ukon mummo, on niin kauan kun muistan toivonut aina lahjaksi "Kilttejä lapsia", niitä saamatta. Tänä vuonna yhdistettiin pikkusiskon kanssa voimamme ja edes yritetään olla kilttejä. Tänä vuonna meidän mamma saa lahjaksi kuvan, jossa on lupaus kolmen ruokalajin illallisesta, jonka me tyttäret valmistamme. Varmasti siis elämys (varsinkin kun siskoni elää salaatilla, koska inhoaa ruoanlaittoa..)! 

Varmasti noin miljoonan epäonnistuneen kuvan jälkeen sain VIHDOIN napattua tämän. Meinasi kieltämättä epätoivo jo iskeä! Toivottavasti mummu tajuaa kuvasta lahjansa! ;)

 Päätin samalla kuvailla pikku-ukkoa ihan muuten vaan. Suurin osa hänestä otetuista kuvista kun on otettu puhelimella, vaikka meiltä ihan kunnollinen kamerakin löytyisi.. Tehtävä ei ollut helppo, mutta sain otettua muutaman hyvän kuvan. Ei välttämättä niitä perinteisiä kuvia siististä ja hymyilevästä lapsesta, vaan sellaisia vähän enemmän meidän näköisiä (eli kuvista löytyy rutkasti kuolaa, likaa, räkää ja ties mitä).

Hmm, mikäs se tämä on?

Maistetaan..

Ah mikä makuelämys!

 Ilokseni voin vielä kertoa, että myös viinimarjapensaat taisivat selvitä hengissä muutostaan. Myös kukkapenkin kukat ovat yhä hengissä (saivat tänään vettä ensimmäistä kertaa..), herneitä ei vielä näkyvissä!

Vappu 2016

En edes muista, milloin olisin viimeksi viettänyt vappua työpaikan ulkopuolella? Facebook vihjaili vanhojen muistojen perusteella, että mahdollisesti vuonna 2010? Varmaksi en kuitenkaan uskalla sanoa.. Nyt tänä vappuna olin kuitenkin työpaikan ulkopuolella, sattuneista syistä. Miten meidän vappu sitten meni?

Vappuaattona herättiin koko porukka ei-niin-iloisesti klo 6:40. Takana kamalin yö ikinä. Pikku-ukko heräsi yön aikana noin triljoona kertaa. Syykin oli selvillä. Flunssa, kamala flunssa. Klo 8 maissa lastasimme itsemme autoon ja matka kohti anoppilaa sai alkaa. Anoppilassa vietettiin pikku-ukon serkun syntymäpäiviä anopin tekemillä herkuilla. Meidän onneksi sille päivälle osui myös täydellinen kesä sää ja herkuista pystyi nauttimaan pihalla! Bongasin myös kevään ensimmäisen sitruunaperhosen, ah kesä!

Anoppilassa pikku-ukko pääsi myös kokeilemaan isoisoisänsä alunperin rakentamaa keinua, jota opa tosin oli jo joutunut jonkin verran kunnostamaan. Osui ja upposi!

Pitihän keinuakin toki maistaa..

Vauhdin huumaa!

Kotiutuessamme anoppilasta selvisi myös toinen syy pikku-ukon kiukuttelulle.. Ensimmäinen hammas se siellä iloisesti pilkotti, eli ei ihme jos on kiukuttanut! Iltaa kohden myös oma oloni koki takapakin, flunssa löysi minutkin! 

Vappupäivään mennessä myös mies oli saanut tämän ihanan taudin (täällä yhä sairastetaan manfluta).. Sairastelusta huolimatta grillailtiin kuitenkin ja herkuteltiin ihan ähkyyn asti!

Rakenneultra ja pikku-ukko 7kk

Tänään oli vihdoin se päivä, rv 20+2! Rakenneultra! Paljon ollaan miehen kanssa spekuloitu tulevan perheenjäsenen sukupuolta ja odotettu sen selviämistä. Unissani tosin vatsassa asusteli siveyden sipuli, joka ei vahingossakaan paljastanut tätä tietoa itsestään!

Ultrassa selvisi, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Kaikki tarvittavat rakenteet ja elimet löydettiin, eikä poikkeamia näkynyt. Tuleva sisarus liikkui aktiivisesti. Lopussa myös mies ja pikku-ukko pääsivät mukaan pyynnöstäni, koska me olimme molemmat innoissamme odottaneet sukupuolen selviämistä. Ja kuinkas sitten kävikään?

Ilmiselvä poikahan se siellä!

 Itselläni oli alusta asti vahva tunne siitä, että pikku-ukko saa itselleen veljen (näillä meidän geeneillä ei noin vaan tyttöä tehdä) ja oikeassahan se intuitio oli! Meidän perheen miesvalta se vaan kasvaa ja me koiran kanssa jäädään vähemmistöön! Seuraavaksi päästäänkin sitten vääntämään uuden tulokkaan nimestä, koska viimeksikin se oli aikamoista vääntöä.. Minä se ehdotin varmaan kahtasataa eri nimeä, mies torppasi ne kaikki ja ehdotti kaiken kaikkiaan varmaan kolmea nimeä, joista sitten yksi päätyikin pikku-ukon nimeksi.. Edessä siis mielenkiintoiset ajat!

Tänään myös pikku-ukko pääsi 7kk ikään ja ilmeisesti sen kunniaksi haluaa aiheuttaa mammalleen halvauksen! Eilen ihan yhtäkkiä huomasin ipanan seisovan tukea vasten pöydän alla kesken minun ja miehen aamiaisen syönnin, ei hitto, ei vielä! Ja mitenkäs kävi päivän edetessä? Ipana ihan itse nousi istumaan ja siinä istua törötti ihan itse, ilman tukea! 

Jäi kiinni itseteossa!

Kuinkas sitten tänään kävikään virallisena 7kk päivänä? Kävin, siis kirjaimellisesti vain kävin, yläkerrassa ja tullessani alas oli hän minua vastassa kiivenneenä itse ensimmäiselle rappuselle ja kovaa vauhtia oli kapuamassa myös toiselle rappuselle.. Pikku-ukon käydessä nukkumaan olikin sitten käynyt selväksi, että ipana pääsee ainakin kolmelle ensimmäiselle rappuselle.. Eli portti meille kiitos! Ja voisiko ipana vähän hidastaa tätä kehitystään? Tätä vauhtia hän jo huomenna juoksee minua pihalla karkuun nauraen..

Kiipeilijä-ukko

Kevättä varpaissa!

Ah miten ihanaa huomata, että nyt todellakin on kevät eli kesä tekee tuloaan, vihdoinkin! Täällä olen jo into pinkeänä bongannut leskenlehtiä, sini- ja valkovuokkoja sekä pienen pieniä hiirenkorvia puissa ja pebsaissa. Ihan kuin pihan nurmikin alkaisi jo vähän enemmän vihertää?

Samalla on iskenyt myös vimma vähän puunata tätä meidän kotia! Tosiaan sunnuntaina kotiutettiin ihan vahingossa ihana Vallilan emerald matto olohuoneeseen vanhan karvaa keräävän maton tilalle, ja tiistaina ties minkä vimman (pesän rakennus/kevät?) laitoin meidän romua keräävän kirjahyllynkin ojennukseen! 

Matto sai myös pikku-ukon hyväksynnän!

Mieli tekisi myös ostaa uudet verhot, tyynyn päälliset, tapetoida seinä.. Onneksi vanheimpainvapaalla ei ihan liikaa rahassa kylvetä, niin sen sijaan, että toteuttaisi kaiken kerralla "voi" hankintoja pohtia rauhassa ja ostaa myös hiljalleen.

Pihaakin saatiin viime viikolla laitettua ojennukseen. Mies siirsi kaikki marjapensaat samaan paikkaan, meiltä tosiaan löytyy nyt pensasmustikat, viinimarjat ja omenat samasta paikasta. Nyt jännätään, että selviävätkö pensaat muutosta.. Samalla tehtiin pieni hernemaa, saapi nähdä tuleeko näillä taidoilla satoa ollenkaan! Vielä olisi pihalla tekemistä, mutta odotellaan suosiolla parempia säitä! 

Odotukseni kotiäitiydestä vs todellisuus tähän mennessä

Olen nyt kohta ollut vuoden poissa työelämästä, vanhempainvapaa päättyy kesäkuun lopulla. Miten sitten on mennyt?

Paksunnetulla fontilla oletukseni, kursivoituna miten kävi.

Kuva googlesta

Sekoan ja joudun pakkohoitoon.
Ajoittain seinät kaatuvat pahasti niskaan. Takana muutama hermoromahdus, onneksi viilipytty mies osaa takoa järkeä kaaliin.

Taloudellinen konkurssi.
Taloudellista totuttelua. Pieniä konkursseja. Kyllähän se korpeaa (ja ajoittain tosi lujaa) kun tulot tippuivat entisestä noin 1000€.. Nykyään omia hankintojaan joutuu pohtimaan tarkemmin, tämä taas on johtanut siihen, että olen muuttunut tarkaksi. Ruokakauppa valitaan usein sen perusteella, kummassa on paremmat tarjoukset. Enään en välttämättä osta viittä paitaa 20 eurolla, vaan saatan panostaa vain yhteen, jota sitten yhdistelen (toki välillä viisi paitaa 20 eurolla tulee tarpeeseen).

En todellakaan pysty olemaan kotona koko vanhampainvapaata. Lapsi menee tarhaan heti vapaiden päätyttyä.
Kas vain.. Toista lasta pukkaa, ennen seuraavan äitiyslomaa ja vanhempainvapaata ehdin olla töissä viisi viikkoa, eikä se edes tunnu pahalta, enään. Toisaalta otin kierroksia myös pikku-ukon mahdollisesta tarhaan menosta ennen raskautumistani, vuorotyö ja pieni lapsi.. Yhtälö ei houkutellut.

Parisuhde heikkenee, arki koostuu riitelystä ja kireistä väleistä.

Parisuhde voi hyvin. Tällä hetkellä en edes muista, milloin viimeksi riideltiin, saatikka mistä. Toki ajoittain pinna kiristyy ja pieniä napsahduksia tapahtuu viikottaisella tasolla, mutta isommilta riidoilta ollan nyt säästytty (koputtaa puuta).

Meidän onneksi pikku-ukko käy nukkumaan viimeistään kl. 19. Tämän jälkeen loppu ilta on vain meille kahdelle. Usein se ilta meneekin elokuvan tai jonkun sarjan parissa, ellei sitten innostuta pelaamaan lautapelejä alkuyöhön asti! 

Kaiken kaikkiaan äitiysloma ja hoitovapaa on siis sujunut ehdottomasti yli odotusteni. Mutta pakko kyllä todeta, että heinäkuussa alkava viiden viikon työrupeama tulee kyllä tekemään hyvää! On kiva päästä ylläpitämään omaa ammattitaitoaan ja tienata vähän ns. sukan varteen. Sillä aikaa kun meikä paiskoo sairaalalla töitä saavat perheen pojat viettää aikaa yhdessä. Tähän mennessähän pojat ovat viettäneet keskenään vain maksimissaan yhden yön, joten uskon heidänkin suhteelleen tekevän hyvää tämä miehen viiden viikon koti-isyys rupeama!

Tekipä viikonloppu poikaa!

Kuten jo aiemmin kerroinkin sisälsi tämä viikonloppu aimon annoksen luksusta suorastaan!

Lauantaina pirisi herätyskello iloisesti kl. 8:30, eli vaatteet päälle ja koira ulos. Sillä aikaa mies oli tehnyt meille aamupalaa (meillä tosiaan jos mies on iltavuorossa tai vapaalla, niin aina hän, joka ei vie koiraa aamulla ulos tekee meille aamupalaa) ja jopa paistoi lättyjä! Tiedä sitten mistä moinen into lättyjen paistoon heti aamusta, mutta en todellakaan valita! Kun sitten läksin kampaajalle olikin maha iloisesti aivan täynnä.

Kampaajalla vierähtikin neljä tuntia. Varasin tarkoituksella ajan alan opiskelijalle, joten osasin onneksi varautua siihen, että aikaa saattaisi vierähtää muutama tovi.. Onneksi tarjolla oli kahvia ja hömppälehtiä! Lopputuloksena kirkkaampi punaisen sävy, vähän raitoja sekä pientä latvojen tasottelua sekä todella tyytyväinen meikä, ehdottomasti menen toistekkin kyseiden opiskelijan käsittelyyn! Hän saa hyvää harjoittelua ja minä ihanat hiukset todella hyvään hintaan!

Valitettavasti kodin valaistus ei tuo esille hiusten oikeaa punaisuutta!

Elokuvaakin suosittelen lämpimästi. Mutta ehdoton piiiiitkä miinus merkki finnkinolle! Popcorn mausteet ovat nykyään maksullisia?! Siis mitä ihmettä! Finnkinon menetykseksi olen liian pihi maksamaan 50snt pienestä maustepussista (varsinkin kun hinnat on muutenkin minusta jo ihan tarpeeksi suolaiset).. Mutta muuten oli i-ha-naa katsoa rauhassa elokuvaa miehen kanssa!

Sunnuntaina suuntana oli Porvoossa järjestetty MLL:n suuri lastentarvikekirppis. Oltiin paikalla vähän kl. 11 jälkeen ja niin oli kyllä moni muukin! Tehtiin me kuitenkin muutamia ostoksia pikku-ukolle. Kamalasti teki mieli myös hypistellä niitä ihan pieniä vaatteita pikku-kakkosta ajatellen, mutta ajattelin vielä tovin malttaa mieleni..

Muutama satukirja, ah kumpa pikku-ukko vielä malttaisi kuunnella..

Kolme bodyä ja huppari tarttui myös matkaan!

Myös ruoka oli hyvää! Päädyttiin Rafaels stake houseen herkuttelemaan.. Kyllä teki pihvi hyvää! Kylläpä teki koko viikonloppu hyvää!

Ihana loppu viikko!

Nyt on kyllä pakko hehkuttaa, kun siihen on kerrankin aihetta!

Myönnän ihan avoimesti, että ajoittain kotona ollessa tuntuu seinien kaatuvan niskaan ja stressiä otan vähän turhistakin asioista (ja etukäteen)..  Miten maksan ihan liian ison vakuutuslaskun? Mistä taijon rahaa tuplarattaisiin? Millä logiikalla mies luulee meidän koko perheen tavaroineen mahtuvan mondeoon enään syyskuun jälkeen? Miksi en ole syntynyt miljonääriksi? Lista on stressaajalla loputon, onneksi mies kuitenkin on viilipytty ja osaa jo kaiken tämän minun stressin neutralisoida omalla rauhallisuudellaan.

Loppu viikkoa en kuitenkaan stressaa!

Tänään kylään tuli minun mamma ja sisko, eli pikku-ukon mummu ja kummitäti. Mukanaan heillä oli vanhaan tapaansa brunssi tarpeet, nam! Mansikoita, hunajamelonia, piirasta, donitseja.. Maha kiitti ja kilot varmasti jää lanteille!

Perjantaina, eli huomenna on edessä ruokailua ihanien äitien kanssa. Ilman lapsia (vaikka toki ihania ovat), ilman miehiä, ilman kiirettä, ai että miten olen odottanut tätä päivää! Ja kerrankin voi pukeutua ihan ihmiseksi! Ihanaa! Kuola valuen olen jo pari päivää selaillut menua kuola valuen.. Olen myös saattanut lällätellä miehelle "Perjantaina pihviä pihviä pihviä..", onneksi mies kuitenkin rakastaa mua, toivottavasti ainakin. 

Lauantaina puolestaan aloitan aamuni kampaajalla, luvassa hiusten värjäystä ja leikkausta. Jos vaikka sitten hiukset vastaisi tätä minun sisäistä keväistä olotilaa? Luksusta päästä kampaajalle. Iltapäivästä puolestaan pääsee pikku-ukko leikkimään serkkujensa kanssa ja me miehen kanssa päästään elokuviin! Edellisen kerran olin elokuvissa kenties viime kesäkuussa? Tällöin katsottiin uusin Jurassic park ja itkin kuin vesiputous konsanaan (kiitos raskaushormoonien), koska olihan ne raptorit ihan yli ihania ja kilttejä.. Tällä kertaa luvassa on Viidakkokirja, saa nähdä kuinka hyvin ne kyynelkanavat tällä kertaa aukeaa!

Sunnuntaina puolestaan ohjelmassa on visiitti Porvooseen. Tällöin pikku-ukko puolestaan pääsee viihdyttämään mofia. Me puolestaan suunnataan MLL:n järjestämälle kirpputorille tekemään löytöjä ja sen jälkeen syömään.

Eli ihana viikonloppu edessä! Ihan harvinaista saada näin paljon omaa ja yhteistä aikaa, edellisen kerran ollaan oltu kaksin liikenteessä kenties tammikuussa, jolloin käytiin nopeasti ahtamassa ruokaa naamaan, joten tämä viikonloppu tulee varmasti tekemään todella hyvää! 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Toinen raskaus = pikku kakkonen, Bjarne, B-M

Uutena vuotena ihmettelin koiran kanssa ollessani iltalenkillä sen omistuista käytöstä. Koirasta huomasi, että rakettien pauke ei häirinnyt (ellei raketti sitten ammutti ihan vierestä huomaamatta), mutta jotain outoa meidän koirassa oli. Kaikkia ihmisiä ja eläimiä rakastava murunen oli todella suojelevan oloinen, eikä päästänyt ketään tai mitään meidän lähelle. Päästyämme takaisin kotiin ihmettelin koiran käytöstä miehelle ja tämän veljelle puolisoineen.

Pian aloin kuitenkin pohtia, että hetkonen.. Koira on aikaisemminkin käyttäytynyt samalla tavalla ja se alkoi viime vuonna myös näihin aikoina.. Ollessani raskaana! Olisiko se mahdollista nyt jo? Ajatus kuitenkin osittain katosi mielestäni. Pikku-ukko oli syntynyt edeltävänä syyskuuna ja oli uuden vuoden tienoilla vasta noin kolmen kuukauden ikäinen. Minulla oli ehtinyt olla yhdet kuukautiset synnytyksen jälkeen ja ihan tietoisesti olimme jättäneet ehkäisyn käyttämättä. 

Koiran käytös kuitenkin oli ja pysyi todella suojelevana. Pian alkoi myös rintojen aristus ja lievä aamuinen etominen. "Musta tuntuu et saatan olla taas paksuna. Voitaisko hakea testi?" ja eikun testin ostoon, positiivistahan se näytti! Meidän pikku-ukko kolme kuukautta oli ilmeisesti jo niin iso, että edessä olisi isoveljen pesti. 

Seuraavana arkipäivänä pääsinkin jo soittelemaan itselleni aikaa neuvolaan, samalla kun piti varata pikku-ukolle uusi aika. "Ai? Seuraava vauva jo tulossa? Mitenkäs vanha tämä nykyinen olikaan, kolme kuukautta? Taitaa teissä olla vähän kanien vikaa?.." virnuili puhelinlinjan toisessa päässä oleva terveydenhoitaja.

Nyt on raskausviikkoja kasassa 17+1. Malttamattomina odottelemme rakenneultraa, joka meidän kohdalla on huhtikuun lopulla!

                      Ensimmäiset "yhteiskuvasta" tulevista sisaruksista. Isoveljeä vain kiinnosti poseeraamista enemmän kuvan imeskely..   

Pikku-ukko

Tapasimme ensimmäistä kertaa 28.9.2015 klo 22:05 Hyvinkään sairaalan leikkaussalissa ja se oli ehdotonta rakkautta ensi rääkäisystä asti. Itkuhan siinä leikkauspöydällä pääsi. Vihdoin hän oli täällä, meidän ikioma pikku-ukko.

                                                     Kuvassa pikku-ukko vähän reilun tunnin ikäisenä pienenä tortillana.


Saadessani pikku-ukon ensimmäistä kertaa syliini muutaman tunnin päästä pääsi hänen suustaan spontaani "Höh!", kun tuore isi hänet syliini antoi. Jälleen kerran sydän pakahtui ja itkuhan siinäkin tuli. Vaikka emme olleet aiemmin tavanneet oli hän jo tutun oloinen, olihan meillä takana jo 41 viikon ja kahden päivän pituinen suhde.

Pikku-ukko on nyt ehtinyt jo puolen vuoden ikään. Aika on kulunut lentäen ja jatkuvasti hänelle karttuu uusia taitoja, joita veikeänä esittelee kaikille halukkaille iso hymy kasvoillaan. Ajoittain ihan hirvittää kun pohtii, miten tuo pieni on kehittynyt tässä vähän reilussa puolessa vuodessa.

Tällä hetkellä hän on hyvin kiinnostunut kaikesta ympäröivästä. Ja maailman tutkailukin on nyt helpottunut pikku-ukon opittua ryömimään hurjaa vauhtia! Ehdottomia suosikkeja tutkailun merkeissä ovat verhot, lasivitriinin sisällä olevat "aikuisten juomat", kaikki johdot ja pistorasiat (joihin onneksi vihdoin saatiin suojukset asennettua).

                                                                                            Lentokone taivahalla..

Me = minä ja mies

Tosi erilaisia, mutta silti suhteellisen samanlaisia.

Minä kiihdyn nollasta sataan ja sadasta nollaan alle sekunnissa, mies ei kiihdy ollenkaan. Muistelee olleensa kunnolla vihainen viimeksi ala-asteella. Mies ajattelee, pohtii ja maistelee sanoja ennen kuin päästää ajatuksensa ilmoille, minä valitettavan vain möläytän mitä päässäni liikkuu.

Suhteen alkutaival osasi olla myrskyisä. Mies ei osannut kommunikoida, toisaalta minä en siihen edes mahdollisuutta antanut tivatessani vastauksia heti. Minä en osannut ilmaista itseäni oikein, jolloin pohdiskeleva mies usein jäi pohtimaan käyttämiäni sanavalintoja, mielensä hän siinä aina pahoitti. Molemmilla kolmivuorotyö ja minulla siihen päälle amk-opinnot, suhattiin kahden asunnon välillä, kahden kaupungin väliä.

Nyt kun takana on muutama yhdessä kuljettu vuosi ovat pahimmat myrskyt ehdottomasti laatuneet. Ajoittain toki on koko parisuhde hurjassa alamäessä, mutta onneksi jokainen mäki päättyy joskus, ja edessä on taas uusi ylämäki. Kenties ollaan opittu tulkitsemaan toisiamme paremmin, kenties ollaan hitsaannuttu paremmin yhteen, tiimiksi. Kuka tietää?

Enään ei myöskään olla "pari", se termi on vaihtunut toiseen p-kirjaimella alkavaan. Me ollaan perhe. Ja meidän parisuhde on osa sitä.

Alku

Hei vaan!

Blogi on varmasti hyvä aloittaa jonkinlaisella itsensä esittelyllä?

Tämän blogin takana häärin minä.
Synnyin eräänä lokakuisena päivänä vuonna 1990 pieneen Porvoo nimiseen kaupunkiin. Ikää on siis tähän mennessä kertynyt 25 vuotta, neljännes vuosisata. Ajoittain olo on kuin 100 vuotiaalla, ajoittain tunenn itseni naiviiksi 5 vuotiaaksi.

Nyt asun Tuusulassa. Tänne muutin viime vuoden elokuussa, hetken mielijohteesta. 
Olipa kerran ihana juuri meille sopiva talo myynnissä, mutta aivan liian korkeaan hintaan. Eräänä keväisenä päivänä mies kuitenkin huomasi talon hinnan tippuneen. Ja kuinkas sitten kävikään? Heti meni lainahakemukset kahteen pankkiin, josta pian saimmekin toivomastamme pankista asuntolainan, seuraavat arviolta noin 24 vuotta vierähtääkin avioliitossa kyseisen pankin kanssa. 

Tällä hetkellä taidetaan miehen kanssa elää aikalailla sitä perinteistä suomalaista stereotypiaa. Velkaa vaikka muille jakaa, oma koti pienellä pihalla, koira, lapsi ja toinen tulossa. Siihen onneksi loppuu stereotypiat meidän osalta.

Minun ja miehen parisuhde alkoi aikanaan vanhainkodista (kuulemma lapsille keksitään parempi tarina). Olipa kerran kevät, osasto täynnä vanhuksia, henkilökuntavaje, ikuinen kiire, hurmaava eritteiden katku ja siellä se lempi sitten leiskui. Tosin alkuun todella huonolla menestyksellä. Alku oli takkuinen ja alkava parisuhde loppuikin lyhyeen. Kunnes pari erillään vietettyä kuukautta herättelikin minussa jotain, ja sen jälkeen ei ole loppua näkynyt. 

Tänne blogiin ajattelin alkaa kirjoittelemaan sillä mielellä, että näin saisin myös itselleni tärkeitä hetkiä ja tapahtumia muistiin, ennen kuin äitiyden haperruttamat aivot kaiken unohtavat. Saa nähdä kuinka hyvin onnistun missiossani!