18 x jatka lausetta

En ymmärrä... miksi meidän tiskit vaan kasaantuu ja kasaantuu tiskipöydälle. Miten vaikeaa ne olisi yksinkertaisesti vaan laittaa tiskikoneeseen (joka tälläkin hetkellä ammottaa tyhjyyttään)?

Seuraavaksi ajattelin... tarttua toimeen ja siirtää nämä tiskit sinne tiskikoneeseen, siivota päivän pahimmat suihkut, mennä suihkuun, laittaa pyykit pyörimään ja käydä sohvalle, ah!

Viime aikoina... olen ihmetellyt kovasti ajan kulumista. Miten kohta voi olla jo kesäkuu? Miten raskaus voi olla jo niin pitkällä, että eilen kotiutin äitiyspakkauksen? Mihin tämä aika oikein menee?

Kukkapenkki (saapi nähdä onnistunko nämäkin kukat tappamaan)

En osaa päättää... avatakko tänään netflix ja katsoa uusin jakso orphain blackistä tai antaa sen odottaa huonoa päivää, jolloin se voisi toimia päivän piristeenä?

Muistan ikuisesti... monta asiaa! Monta liian noloa tapahtumaa teini-iästä, mutta toisaalta myös monta ihanaa hetkeä.

Tässä kuvassa tilanne, joka melkein johti kahteen murhaan ja jota en ikinä unohda! Me kaksi samassa kajakissa ja ihan liikaa turhaa pätemistä ja neuvomista mieheltä (ainakin jos minulta kysytään), tunne kuulemma oli molemmin puoleinen..

 Päivän paras juttu... on ehdottomasti tämän vuoden ensimmäinen piknik, vaikkakin se oli kestoltaan lyhyt ja eväät vähän surulliset.

Evästauko!

Noloa myöntää, mutta... olen päässyt raskaudessa siihen vaiheeseen, että petän miestä unissani ihan sata-nolla. Onneksi se ei tiedä!

Kaikista pahinta on... tällä hetkellä piinaava allergia.

Salainen taitoni on... suihkussa räppääminen ja ghettobootyn sheikkaus. Vaikka itse sanonkin, niin olen aika taitava jo!

Jos saisin yhden toiveen se olisi... vaikea päätös. Kallistun kuitenkin siihen, että toivoisin kaikille läheisilleni terveyttä.

Minulla on pakkomielle... tomaatteihin! Niitä voisin syödä kilokaupalla. Ihan sama onko tarjolla tavallisia tomaatteja, terttutomaatteja, luumutomaatteja, kirsikkatomaatteja, minuluumutomaatteja.. Ja siis tämä pakkomielle on ollut olemassa varmaan koko tämän noin 25 vuotta!

Söin tänään... ei niin hyvää makkarakastiketta ja melkein kypsiä perunoita.. Näin se eilinen kamala nälkä ja malttamattomuus kostaantuu!

Ärsyttävintä on... tyhmät ihmiset, niihin palaa hiha, heti!

Tekisi mieli... tomaatteja ja sitruunasorbettia.

Minusta on söpöä... se, että pikku-ukosta ja D koirasta on tullut hyvät ystävykset!

D-koira toi pikku-ukolle pallonsa heitettäväksi <3

Hävetti... viimeksi en muista milloin.

Olenko ainoa, jonka mielestä... kesä on ihana!

Tänään ärsyttää..

Yleensä olo helpottaa kun olon pääsee purkamaan jonnekkin.. Joten tässä se tulee! Lista asioista jotka tänään syystä tai toisesta ärsyttää. Luvassa myös dramaattista liioittelua ja kenties myös itsesäälissä rypemistä.

• Miehen iltavuorot. 
• Iltariennot joihin ei itse syystä tai toisesta pääse. Esimerkkinä tänään vietettävät terassikauden avajaiset..
• Pikku-ukon "pakko olla sylissä 24/7 tai korkeintaan sentin päästä sylistä"-vaihe, joka tänne rantautui pari päivää sitten.
• Muuten vaan perseilevä pikku-ukko.
• Tekee mieli iskeä fresita hetkeksi pakkaseen, korkata se ja juoda koko pullo, palataan asiaan loppu vuodesta..
• Allergiat yhdistettynä flunssaan.. Vaikka hoitoalan rautainen ammattilainen olenkin, niin välillä tuntuu kyllä siltä, että räkää valuu silmistäkin..
• Syke. Miksi en osannut nauttia siitä enempää? Eilen tosiaan aloin uusien jaksojen katsomisen Yle areenan kautta, tänään ne loppui. Tyhjä aukko elämässä.
• Mehujäät, ne loppui. 
• Miehen suklaajäätelöt, nekin loppui.
• Rikki mennyt rakkula oikeassa jalassa akillesjänteen päällä. Kesä tuli, lumi suli, uudet kengät hiersi ja nyt kirvelee.
• Ei salattuja elämiä tänään, eikä eilen, eikä huomenna, saatikka ylihuomenna (mahdollisia uusintoja ei lasketa)!  

 

Ihana kesäpäivä ja mummun äitienpäivälahja!

Vihdoin aurinko on alkanut meitä hellimään, ihana lämpö, miten olenkaan kaivannut sitä! Hikeä on pukannut ulkoillessa koiran ja pikku-ukon kanssa!

Tänään meillä oli ohjelmassa valokuvausta mummun äitienpäivälahjaa varten. Minun mamma, eli pikku-ukon mummo, on niin kauan kun muistan toivonut aina lahjaksi "Kilttejä lapsia", niitä saamatta. Tänä vuonna yhdistettiin pikkusiskon kanssa voimamme ja edes yritetään olla kilttejä. Tänä vuonna meidän mamma saa lahjaksi kuvan, jossa on lupaus kolmen ruokalajin illallisesta, jonka me tyttäret valmistamme. Varmasti siis elämys (varsinkin kun siskoni elää salaatilla, koska inhoaa ruoanlaittoa..)! 

Varmasti noin miljoonan epäonnistuneen kuvan jälkeen sain VIHDOIN napattua tämän. Meinasi kieltämättä epätoivo jo iskeä! Toivottavasti mummu tajuaa kuvasta lahjansa! ;)

 Päätin samalla kuvailla pikku-ukkoa ihan muuten vaan. Suurin osa hänestä otetuista kuvista kun on otettu puhelimella, vaikka meiltä ihan kunnollinen kamerakin löytyisi.. Tehtävä ei ollut helppo, mutta sain otettua muutaman hyvän kuvan. Ei välttämättä niitä perinteisiä kuvia siististä ja hymyilevästä lapsesta, vaan sellaisia vähän enemmän meidän näköisiä (eli kuvista löytyy rutkasti kuolaa, likaa, räkää ja ties mitä).

Hmm, mikäs se tämä on?

Maistetaan..

Ah mikä makuelämys!

 Ilokseni voin vielä kertoa, että myös viinimarjapensaat taisivat selvitä hengissä muutostaan. Myös kukkapenkin kukat ovat yhä hengissä (saivat tänään vettä ensimmäistä kertaa..), herneitä ei vielä näkyvissä!

Vappu 2016

En edes muista, milloin olisin viimeksi viettänyt vappua työpaikan ulkopuolella? Facebook vihjaili vanhojen muistojen perusteella, että mahdollisesti vuonna 2010? Varmaksi en kuitenkaan uskalla sanoa.. Nyt tänä vappuna olin kuitenkin työpaikan ulkopuolella, sattuneista syistä. Miten meidän vappu sitten meni?

Vappuaattona herättiin koko porukka ei-niin-iloisesti klo 6:40. Takana kamalin yö ikinä. Pikku-ukko heräsi yön aikana noin triljoona kertaa. Syykin oli selvillä. Flunssa, kamala flunssa. Klo 8 maissa lastasimme itsemme autoon ja matka kohti anoppilaa sai alkaa. Anoppilassa vietettiin pikku-ukon serkun syntymäpäiviä anopin tekemillä herkuilla. Meidän onneksi sille päivälle osui myös täydellinen kesä sää ja herkuista pystyi nauttimaan pihalla! Bongasin myös kevään ensimmäisen sitruunaperhosen, ah kesä!

Anoppilassa pikku-ukko pääsi myös kokeilemaan isoisoisänsä alunperin rakentamaa keinua, jota opa tosin oli jo joutunut jonkin verran kunnostamaan. Osui ja upposi!

Pitihän keinuakin toki maistaa..

Vauhdin huumaa!

Kotiutuessamme anoppilasta selvisi myös toinen syy pikku-ukon kiukuttelulle.. Ensimmäinen hammas se siellä iloisesti pilkotti, eli ei ihme jos on kiukuttanut! Iltaa kohden myös oma oloni koki takapakin, flunssa löysi minutkin! 

Vappupäivään mennessä myös mies oli saanut tämän ihanan taudin (täällä yhä sairastetaan manfluta).. Sairastelusta huolimatta grillailtiin kuitenkin ja herkuteltiin ihan ähkyyn asti!

Rakenneultra ja pikku-ukko 7kk

Tänään oli vihdoin se päivä, rv 20+2! Rakenneultra! Paljon ollaan miehen kanssa spekuloitu tulevan perheenjäsenen sukupuolta ja odotettu sen selviämistä. Unissani tosin vatsassa asusteli siveyden sipuli, joka ei vahingossakaan paljastanut tätä tietoa itsestään!

Ultrassa selvisi, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Kaikki tarvittavat rakenteet ja elimet löydettiin, eikä poikkeamia näkynyt. Tuleva sisarus liikkui aktiivisesti. Lopussa myös mies ja pikku-ukko pääsivät mukaan pyynnöstäni, koska me olimme molemmat innoissamme odottaneet sukupuolen selviämistä. Ja kuinkas sitten kävikään?

Ilmiselvä poikahan se siellä!

 Itselläni oli alusta asti vahva tunne siitä, että pikku-ukko saa itselleen veljen (näillä meidän geeneillä ei noin vaan tyttöä tehdä) ja oikeassahan se intuitio oli! Meidän perheen miesvalta se vaan kasvaa ja me koiran kanssa jäädään vähemmistöön! Seuraavaksi päästäänkin sitten vääntämään uuden tulokkaan nimestä, koska viimeksikin se oli aikamoista vääntöä.. Minä se ehdotin varmaan kahtasataa eri nimeä, mies torppasi ne kaikki ja ehdotti kaiken kaikkiaan varmaan kolmea nimeä, joista sitten yksi päätyikin pikku-ukon nimeksi.. Edessä siis mielenkiintoiset ajat!

Tänään myös pikku-ukko pääsi 7kk ikään ja ilmeisesti sen kunniaksi haluaa aiheuttaa mammalleen halvauksen! Eilen ihan yhtäkkiä huomasin ipanan seisovan tukea vasten pöydän alla kesken minun ja miehen aamiaisen syönnin, ei hitto, ei vielä! Ja mitenkäs kävi päivän edetessä? Ipana ihan itse nousi istumaan ja siinä istua törötti ihan itse, ilman tukea! 

Jäi kiinni itseteossa!

Kuinkas sitten tänään kävikään virallisena 7kk päivänä? Kävin, siis kirjaimellisesti vain kävin, yläkerrassa ja tullessani alas oli hän minua vastassa kiivenneenä itse ensimmäiselle rappuselle ja kovaa vauhtia oli kapuamassa myös toiselle rappuselle.. Pikku-ukon käydessä nukkumaan olikin sitten käynyt selväksi, että ipana pääsee ainakin kolmelle ensimmäiselle rappuselle.. Eli portti meille kiitos! Ja voisiko ipana vähän hidastaa tätä kehitystään? Tätä vauhtia hän jo huomenna juoksee minua pihalla karkuun nauraen..

Kiipeilijä-ukko

Kevättä varpaissa!

Ah miten ihanaa huomata, että nyt todellakin on kevät eli kesä tekee tuloaan, vihdoinkin! Täällä olen jo into pinkeänä bongannut leskenlehtiä, sini- ja valkovuokkoja sekä pienen pieniä hiirenkorvia puissa ja pebsaissa. Ihan kuin pihan nurmikin alkaisi jo vähän enemmän vihertää?

Samalla on iskenyt myös vimma vähän puunata tätä meidän kotia! Tosiaan sunnuntaina kotiutettiin ihan vahingossa ihana Vallilan emerald matto olohuoneeseen vanhan karvaa keräävän maton tilalle, ja tiistaina ties minkä vimman (pesän rakennus/kevät?) laitoin meidän romua keräävän kirjahyllynkin ojennukseen! 

Matto sai myös pikku-ukon hyväksynnän!

Mieli tekisi myös ostaa uudet verhot, tyynyn päälliset, tapetoida seinä.. Onneksi vanheimpainvapaalla ei ihan liikaa rahassa kylvetä, niin sen sijaan, että toteuttaisi kaiken kerralla "voi" hankintoja pohtia rauhassa ja ostaa myös hiljalleen.

Pihaakin saatiin viime viikolla laitettua ojennukseen. Mies siirsi kaikki marjapensaat samaan paikkaan, meiltä tosiaan löytyy nyt pensasmustikat, viinimarjat ja omenat samasta paikasta. Nyt jännätään, että selviävätkö pensaat muutosta.. Samalla tehtiin pieni hernemaa, saapi nähdä tuleeko näillä taidoilla satoa ollenkaan! Vielä olisi pihalla tekemistä, mutta odotellaan suosiolla parempia säitä! 

Odotukseni kotiäitiydestä vs todellisuus tähän mennessä

Olen nyt kohta ollut vuoden poissa työelämästä, vanhempainvapaa päättyy kesäkuun lopulla. Miten sitten on mennyt?

Paksunnetulla fontilla oletukseni, kursivoituna miten kävi.

Kuva googlesta

Sekoan ja joudun pakkohoitoon.
Ajoittain seinät kaatuvat pahasti niskaan. Takana muutama hermoromahdus, onneksi viilipytty mies osaa takoa järkeä kaaliin.

Taloudellinen konkurssi.
Taloudellista totuttelua. Pieniä konkursseja. Kyllähän se korpeaa (ja ajoittain tosi lujaa) kun tulot tippuivat entisestä noin 1000€.. Nykyään omia hankintojaan joutuu pohtimaan tarkemmin, tämä taas on johtanut siihen, että olen muuttunut tarkaksi. Ruokakauppa valitaan usein sen perusteella, kummassa on paremmat tarjoukset. Enään en välttämättä osta viittä paitaa 20 eurolla, vaan saatan panostaa vain yhteen, jota sitten yhdistelen (toki välillä viisi paitaa 20 eurolla tulee tarpeeseen).

En todellakaan pysty olemaan kotona koko vanhampainvapaata. Lapsi menee tarhaan heti vapaiden päätyttyä.
Kas vain.. Toista lasta pukkaa, ennen seuraavan äitiyslomaa ja vanhempainvapaata ehdin olla töissä viisi viikkoa, eikä se edes tunnu pahalta, enään. Toisaalta otin kierroksia myös pikku-ukon mahdollisesta tarhaan menosta ennen raskautumistani, vuorotyö ja pieni lapsi.. Yhtälö ei houkutellut.

Parisuhde heikkenee, arki koostuu riitelystä ja kireistä väleistä.

Parisuhde voi hyvin. Tällä hetkellä en edes muista, milloin viimeksi riideltiin, saatikka mistä. Toki ajoittain pinna kiristyy ja pieniä napsahduksia tapahtuu viikottaisella tasolla, mutta isommilta riidoilta ollan nyt säästytty (koputtaa puuta).

Meidän onneksi pikku-ukko käy nukkumaan viimeistään kl. 19. Tämän jälkeen loppu ilta on vain meille kahdelle. Usein se ilta meneekin elokuvan tai jonkun sarjan parissa, ellei sitten innostuta pelaamaan lautapelejä alkuyöhön asti! 

Kaiken kaikkiaan äitiysloma ja hoitovapaa on siis sujunut ehdottomasti yli odotusteni. Mutta pakko kyllä todeta, että heinäkuussa alkava viiden viikon työrupeama tulee kyllä tekemään hyvää! On kiva päästä ylläpitämään omaa ammattitaitoaan ja tienata vähän ns. sukan varteen. Sillä aikaa kun meikä paiskoo sairaalalla töitä saavat perheen pojat viettää aikaa yhdessä. Tähän mennessähän pojat ovat viettäneet keskenään vain maksimissaan yhden yön, joten uskon heidänkin suhteelleen tekevän hyvää tämä miehen viiden viikon koti-isyys rupeama!