Ultrassa selvisi, että kaikki on juuri niin kuin pitääkin. Kaikki tarvittavat rakenteet ja elimet löydettiin, eikä poikkeamia näkynyt. Tuleva sisarus liikkui aktiivisesti. Lopussa myös mies ja pikku-ukko pääsivät mukaan pyynnöstäni, koska me olimme molemmat innoissamme odottaneet sukupuolen selviämistä. Ja kuinkas sitten kävikään?
 | ||||
| Ilmiselvä poikahan se siellä! |
Itselläni oli alusta asti vahva tunne siitä, että pikku-ukko saa itselleen veljen (näillä meidän geeneillä ei noin vaan tyttöä tehdä) ja oikeassahan se intuitio oli! Meidän perheen miesvalta se vaan kasvaa ja me koiran kanssa jäädään vähemmistöön! Seuraavaksi päästäänkin sitten vääntämään uuden tulokkaan nimestä, koska viimeksikin se oli aikamoista vääntöä.. Minä se ehdotin varmaan kahtasataa eri nimeä, mies torppasi ne kaikki ja ehdotti kaiken kaikkiaan varmaan kolmea nimeä, joista sitten yksi päätyikin pikku-ukon nimeksi.. Edessä siis mielenkiintoiset ajat!
Tänään myös pikku-ukko pääsi 7kk ikään ja ilmeisesti sen kunniaksi haluaa aiheuttaa mammalleen halvauksen! Eilen ihan yhtäkkiä huomasin ipanan seisovan tukea vasten pöydän alla kesken minun ja miehen aamiaisen syönnin, ei hitto, ei vielä! Ja mitenkäs kävi päivän edetessä? Ipana ihan itse nousi istumaan ja siinä istua törötti ihan itse, ilman tukea!
 |
| Jäi kiinni itseteossa! |
 |
| Kiipeilijä-ukko |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti